ALMOST ONE MONTH

Kuvitelkaa aikainen lauantaiaamu. Aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta, lämmittäen suljettuja silmäluomiasi ja lintujen värikäs laulukuoro tuo mieleen sademetsän. Makaat hymyillen vaaleanlilalla joogamatolla joen vierellä. Aamu alkaa täydellisessä rauhassa (tiedän, että Rauha on lähellä Imatraa, heh). Joogan jälkeen tiesi vie kahvilaan nimeltä The Blue Frog, nauttimaan cappuccinosta ja tanskalaisesta persikkaleivonnaisesta. Tervehdit ystävällisesti paikallisen teatterin johtajaa ja vaihdat poskisuudelmat kahvilaa pitävän ranskalaisen homopariskunnan kanssa. Ehkä jopa tapaat suomalaisen miehen ja hänen brasilialaisen vaimonsa, joiden kanssa juttelet hetken suomeksi. Ihan mukava tapa aloittaa lauantaipäivä, eikös?

Coolangatta/Gold Coast

Tämä ei ole The Blue Frog vaan yksi pikkukahvila Kingscliffissä.

Cabarita Beach

Maisema takapihalta naapurin tontin suuntaan.

Näin lähti taas käyntiin yksi lauantai tänäänkin. Mulle kuuluu oikein hyvää, kiitos kysymästä. Elämä rullailee suhteellisen mukavasti myös täällä toisella puolella palloa, eikä tarvitse edes varoa tipahtavansa avaruuteen (vaikka seisoo väärinpäin), kun painovoima hoitaa kaiken puolestasi. Mukavaa. Oikein mukavaa.

Maisema suoraan terassilta.

Nimbin, hippien 60-luvusta asti asuttama kylä keskellä ei mitään. Huvittava paikka.

Mennään aiheeseen. Haluatte varmaan kuulla kaiken mitä mulle on tapahtunut näiden ensimmäisten melkein neljän viikon aikana. Oon vaan kokenut aivan käsittämättömästi kaikkea aina Tyynessä valtameressä uimisesta oman pihan tomaattien ja chilien poimimiseen. Voisin vaikka tähän postaukseen kertoa hiukan mulle muodostuneista rutiineista.

En pidä heräämisestä. Ja mikä sen mukavampaa kuin herätä maanantaiaamuna puoli kuudelta uskomattoman viehättävien kookaburrien hirveään käkätykseen ja valitukseen (olen kehittänyt viha-rakkaussuhteen noita lintuja kohtaan). Hetken nihkeissä lakanoissa pyörittyä herätyskello soi 6:15, aivan liian aikaisin jos multa kysytään. Sitten ollaankin jo pesemässä hampaita ja kiskomassa koulupuvun kirkkaanpunaista hametta ja valkoista paitaa päälle. Aamiaiseksi kuppi vahvaa kahvia ja paahdettu feikkiruisleipäsiivu juustolla. Seuraavaksi körötellään host isän kanssa iänikuisella farmarilava-autolla kohti koulua. Poikkeuksen aamurutiiniin tekee keskiviikko, jolloin käydään ennen koulua läheisellä torilla tekemässä viikon vihannesostokset.

Kauan odotetut koulupukukuvat! Ylempänä normaali koulupuku ja alhaalla urheilupuku. Lisäksi mustat "mary jane" -nahkakengät ja urheilupuvun kanssa valkoiset lenkkarit. Miten mulla onkaan aina toi sama järkyttävä ilme?

Koulusta päästyäni tuun joko host isän kyydillä kotiin tai koulubussilla läheiseen Murwillumbah-nimiseen kylään. Illan vietän koulujuttujen parissa tai vaihtoehtoisesti maanantaisin kuorossa tai muina päivinä muissa aktiviteeteissa (esim. keskiviikkoisin vieraillaan host mummilla ja tilataan thaimaalaista). Yleensä silmäluomet alkaa tuntumaan jo kahdeksan aikaan tajuttoman raskailta ja usein oon nukkumassa noin yhdeksältä. Uskokaa vaan, elämä englannin kielellä vie tajuttoman paljon enemmän energiaa kuin elämä suomeksi.

Viikonloppuisin tosiaan joogataan ja useimmiten käydään jollain rannalla/tehdään jotain muuta hauskaa sekä hoidetaan puutarhaa. Näin se elämä pääpiirteittäin sujuu. Muita huomioita: Vannon, ettei näiden kolme hanhea pidä musta. Näillä on lempein ja hurmaavin pitbull-amerikanstaffiuros Rocky. Naapureilla on banaanifarmi. Käydään öisin metsästämässä rupikonnia host isän kanssa. Sain "töitä" paikallisen teatterin backstagelta. Meen luultavasti tekemään kouluun liittyvän work placementin (=TET) The Blue Frogiin. Ainiin, ja täällä on maailman kaunein tähtitaivas.

Eikö ole hurmaava otus?

Terassilla on myöskin kylpyamme, tähtitaivaskylpyjä varten tietenkin!!

Eipä muuta. Seuraavaan kertaan,

Sanja

(P.S. Pahoittelen kuvien järjestystä ja koko höskän sekavuutta, nää kuvat ei vaan suostu asettumaan!! En vastaa asetteluvirheistä ja muista rumuuksista.)