maanantai 8. helmikuuta 2016

SOFT LANDING CAMP

G’day mates!

Kyllä, olisin kirjoittanut jo aiemmin, jos myrsky ei olisi kaatanut puhelin- ja nettiyhteyksiä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun jätin Suomen taakseni ja hyppäsin lentokoneeseen kohti Lontoota. Ajattelin hiukan jaotella näitä asioita eri postauksiin, joten saatte kuulla perheestä ja muutenkin elämästä itse varsinaisessa kohteessa muutaman päivän sisään.

Matka Australiaan oli hirveä. Siis, rakastan lentämistä ja sitä tunnetta, että tietää olevansa matkalla johonkin, mutta 30 tuntia peltipurkissa hyvin lyhyillä jaloitteluilla on liikaa. Ihan liikaa. Lontoossa lenneltiin kolme kierrosta kaupungin ympärillä odotellen lupaa laskeutua ja siinähän tuli sitten bongailtua upeasti valaistut nähtävyydet: Big Ben, London Eye ja Tower Bridge – sekä tietenkin kaksikerroksiset bussit. Singaporessa jättimäisten pilvenpiirtäjien keskelle laskeutuminen oli upeaa, ja +30 asteen tukahduttava lämpöaaltokin tuntui hetken ihan miellyttävältä Suomen räntäsateeseen verrattuna. Ja lopulta laskeutuminen Australiaan väsyneenä ja hikisenä… Ihan oma uniikki fiiliksensä siinäkin.

Ensimmäisenä päivänä Soft Landing Campilla oli aika sekava fiilis. Koko Sydneyn yliopiston Women’s College tuntui yhdeltä isolta sokkelolta ja päässä pyöri iltaan mennessä niin paljon, että oli pakko mennä nukkumaan iltaseitsemältä, ettei vaan pyörtyisi johonkin käytävälle. Ensimmäisen päivän ohjelmana oli vielä kierrellä ryhmissä läheisessä kauppakeskuksessa ja kysellä ihmisiltä kaikenlaisia kysymyksiä Australiaan liittyen.

Leiri oli itsessään ihan mukava, vaikka loputon kuunteleminen oli aika tylsää. Ruoka kuitenkin oli erittäin maittavaa ja seura hyvää. Sydneyn oopperatalon ja Harbour Bridgen näkeminen sekä Manly Beachilla vieraileminen oli aika uskomatonta, vaikka pilvinen ilma hiukan harmitti. Muistoihin jäi muun muassa maailman paras smoothie Manlyssa, nauru ja kiljuminen jättimäisen aallon pyyhkäistyä lautan yli ja paskahousun pelaaminen finsvenskgermadansklishiä puhuen.













Ensi kerralla juttua elämästä täällä Mount Warningin kupeessa. Cya!

Sanja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti