G’day mates!
Kyllä, olisin kirjoittanut jo aiemmin, jos myrsky ei olisi
kaatanut puhelin- ja nettiyhteyksiä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun jätin
Suomen taakseni ja hyppäsin lentokoneeseen kohti Lontoota. Ajattelin hiukan
jaotella näitä asioita eri postauksiin, joten saatte kuulla perheestä ja
muutenkin elämästä itse varsinaisessa kohteessa muutaman päivän sisään.
Matka Australiaan oli hirveä. Siis, rakastan lentämistä ja
sitä tunnetta, että tietää olevansa matkalla johonkin, mutta 30 tuntia
peltipurkissa hyvin lyhyillä jaloitteluilla on liikaa. Ihan liikaa. Lontoossa
lenneltiin kolme kierrosta kaupungin ympärillä odotellen lupaa laskeutua ja
siinähän tuli sitten bongailtua upeasti valaistut nähtävyydet: Big Ben, London
Eye ja Tower Bridge – sekä tietenkin kaksikerroksiset bussit. Singaporessa
jättimäisten pilvenpiirtäjien keskelle laskeutuminen oli upeaa, ja +30 asteen
tukahduttava lämpöaaltokin tuntui hetken ihan miellyttävältä Suomen
räntäsateeseen verrattuna. Ja lopulta laskeutuminen Australiaan väsyneenä ja hikisenä…
Ihan oma uniikki fiiliksensä siinäkin.
Ensimmäisenä päivänä Soft Landing Campilla oli aika sekava
fiilis. Koko Sydneyn yliopiston Women’s College tuntui yhdeltä isolta
sokkelolta ja päässä pyöri iltaan mennessä niin paljon, että oli pakko mennä nukkumaan
iltaseitsemältä, ettei vaan pyörtyisi johonkin käytävälle. Ensimmäisen päivän
ohjelmana oli vielä kierrellä ryhmissä läheisessä kauppakeskuksessa ja kysellä
ihmisiltä kaikenlaisia kysymyksiä Australiaan liittyen.
Leiri oli itsessään ihan mukava, vaikka loputon
kuunteleminen oli aika tylsää. Ruoka kuitenkin oli erittäin maittavaa ja seura
hyvää. Sydneyn oopperatalon ja Harbour Bridgen näkeminen sekä Manly Beachilla
vieraileminen oli aika uskomatonta, vaikka pilvinen ilma hiukan harmitti. Muistoihin jäi muun muassa maailman paras
smoothie Manlyssa, nauru ja kiljuminen jättimäisen aallon pyyhkäistyä lautan
yli ja paskahousun pelaaminen finsvenskgermadansklishiä puhuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti