MOMENTS

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt ihan huomaamatta. Viime viikonloppuna oli tarkoitus kirjoittaa tänne jotakin, mutta kas kummaa ei sitten sopivaa hetkeä tullutkaan. Aika tuntuu karkaavan käsistä mutta silti tuntuu olevan vielä ihan liian monta viikkoa jakson/termin loppuun ja lomaan. Pääsiäisen jälkeen pitäisi uurastaa vielä kaksi viikkoa, joista toinen kylläkin menee työskennellessä kahvilassa.

Cabarita Beach eräänä hyvin tuulisena päivänä

Tällä kertaa ajattelin jakaa pieniä sattumuksia/hetkiä viimeisen kahden viikon varrelta. Yllä olevat kuvat on Cabarita Beachiltä noin kahden viikon takaa. Fijille iskeneen rajun syklonin jäänteet riepotteli itärannikkoa sen verran, että rannat oli suljettu tuolta viikonlopulta. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin jälleen uimaan ja testailemaan mulle ostettua body boardia (google). Nää rannat on kyllä ihan uskomattomia.

Lauantaina ajeltiin Mt. Warningin toiselle puolelle, pieneen kylään nimeltä Tyalgum. Käytiin kuuntelemassa pieni, mutta ihan uskomaton pianokonsertti, jossa soitti mun koulusta muutama vuosi sitten valmistunut nuori nainen. Jos Nimbin oli sekava hippikylä, niin Tyalgum on keijujen ja perhosten piirittämä satumaailma. Kylänä hyvin erikoinen, kauniskin ehkä, mutta ne tsiljoonat keijut ja nuket tekee koko paikasta jokseenkin selkäpiitä karmivan. Kun näkee ihmisten kantavan käsissään pieniä lasiputkiloita täynnä pastellisävyistä vettä (jonka siis uskotaan tekevän ties mitä loitsuja), alkaa ajattelemaan että minähän en täällä yötäni vietä. Kiehtovaa, mutta kammottavaa.

Piti nousta pöydälle asti ihastelemaan vierailulle tullutta käärmettä

Eilen työskentelin mun art diaryn (kuvispäiväkirja) kanssa terassilla, sateen rummuttaessa kattoa villisti. Ei kuulkaa Suomen "kaatosade" vedä vertoja kunnon trooppiselle monsuunisateelle. Työskentelyäni tuli seuraamaan myös parimetrinen timanttipyton, joka loikoili kattoparruilla loppujen lopuksi iltaan asti. Huvittavaa, sillä host isä oli yrittänyt etsiä tätä pytonia viimeiset viisi viikkoa esitelläkseen sen mulle, ja siinä se sitten oli ihan vieressä. Täällä on kovin kaunista kun sataa.

Pari tunnelmakuvaa Murwillumbah Theatre Companyn The Importance of Being Earnest -näytelmän lavasteista. Vielä ensi viikonlopun työskentelen tuolla. On muuten ollut mukava kokemus, oon tavannut paljon ihmisiä ja meistä on tullut vähän kuin perhe näyttelijöiden ja muun avustusporukan kanssa. Lisäksi tietenkin oon päässyt tutustumaan backstagen toimintaan.

Kävin tänä aamuna kävelemässä kotitien päähän, ihan vain napsaisemaan muutaman kuvan aamusumusta, joka yllättävän äkkiä haihtui. No, otinpa sitten pari kuvaa heposista ja muusta maisemasta.

Tällaista tällä kertaa. Mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut, joten mitään huimaavaa kerrottavaa ei ole. Kunhan muutama huntsman (ISO hämähäkki) on juoksennellut mun jalkapöydän päältä, mutta nekin alkaa pikkuhiljaa saamaan arvostusta mun silmissä. Ihan mukavia otuksia.

Oisko seuraavalla kerralla maiden välisistä eroista kertovaa postausta? Mitä te haluaisitte kuulla?

Sanja