ALMOST ONE MONTH

Kuvitelkaa aikainen lauantaiaamu. Aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta, lämmittäen suljettuja silmäluomiasi ja lintujen värikäs laulukuoro tuo mieleen sademetsän. Makaat hymyillen vaaleanlilalla joogamatolla joen vierellä. Aamu alkaa täydellisessä rauhassa (tiedän, että Rauha on lähellä Imatraa, heh). Joogan jälkeen tiesi vie kahvilaan nimeltä The Blue Frog, nauttimaan cappuccinosta ja tanskalaisesta persikkaleivonnaisesta. Tervehdit ystävällisesti paikallisen teatterin johtajaa ja vaihdat poskisuudelmat kahvilaa pitävän ranskalaisen homopariskunnan kanssa. Ehkä jopa tapaat suomalaisen miehen ja hänen brasilialaisen vaimonsa, joiden kanssa juttelet hetken suomeksi. Ihan mukava tapa aloittaa lauantaipäivä, eikös?

Coolangatta/Gold Coast

Tämä ei ole The Blue Frog vaan yksi pikkukahvila Kingscliffissä.

Cabarita Beach

Maisema takapihalta naapurin tontin suuntaan.

Näin lähti taas käyntiin yksi lauantai tänäänkin. Mulle kuuluu oikein hyvää, kiitos kysymästä. Elämä rullailee suhteellisen mukavasti myös täällä toisella puolella palloa, eikä tarvitse edes varoa tipahtavansa avaruuteen (vaikka seisoo väärinpäin), kun painovoima hoitaa kaiken puolestasi. Mukavaa. Oikein mukavaa.

Maisema suoraan terassilta.

Nimbin, hippien 60-luvusta asti asuttama kylä keskellä ei mitään. Huvittava paikka.

Mennään aiheeseen. Haluatte varmaan kuulla kaiken mitä mulle on tapahtunut näiden ensimmäisten melkein neljän viikon aikana. Oon vaan kokenut aivan käsittämättömästi kaikkea aina Tyynessä valtameressä uimisesta oman pihan tomaattien ja chilien poimimiseen. Voisin vaikka tähän postaukseen kertoa hiukan mulle muodostuneista rutiineista.

En pidä heräämisestä. Ja mikä sen mukavampaa kuin herätä maanantaiaamuna puoli kuudelta uskomattoman viehättävien kookaburrien hirveään käkätykseen ja valitukseen (olen kehittänyt viha-rakkaussuhteen noita lintuja kohtaan). Hetken nihkeissä lakanoissa pyörittyä herätyskello soi 6:15, aivan liian aikaisin jos multa kysytään. Sitten ollaankin jo pesemässä hampaita ja kiskomassa koulupuvun kirkkaanpunaista hametta ja valkoista paitaa päälle. Aamiaiseksi kuppi vahvaa kahvia ja paahdettu feikkiruisleipäsiivu juustolla. Seuraavaksi körötellään host isän kanssa iänikuisella farmarilava-autolla kohti koulua. Poikkeuksen aamurutiiniin tekee keskiviikko, jolloin käydään ennen koulua läheisellä torilla tekemässä viikon vihannesostokset.

Kauan odotetut koulupukukuvat! Ylempänä normaali koulupuku ja alhaalla urheilupuku. Lisäksi mustat "mary jane" -nahkakengät ja urheilupuvun kanssa valkoiset lenkkarit. Miten mulla onkaan aina toi sama järkyttävä ilme?

Koulusta päästyäni tuun joko host isän kyydillä kotiin tai koulubussilla läheiseen Murwillumbah-nimiseen kylään. Illan vietän koulujuttujen parissa tai vaihtoehtoisesti maanantaisin kuorossa tai muina päivinä muissa aktiviteeteissa (esim. keskiviikkoisin vieraillaan host mummilla ja tilataan thaimaalaista). Yleensä silmäluomet alkaa tuntumaan jo kahdeksan aikaan tajuttoman raskailta ja usein oon nukkumassa noin yhdeksältä. Uskokaa vaan, elämä englannin kielellä vie tajuttoman paljon enemmän energiaa kuin elämä suomeksi.

Viikonloppuisin tosiaan joogataan ja useimmiten käydään jollain rannalla/tehdään jotain muuta hauskaa sekä hoidetaan puutarhaa. Näin se elämä pääpiirteittäin sujuu. Muita huomioita: Vannon, ettei näiden kolme hanhea pidä musta. Näillä on lempein ja hurmaavin pitbull-amerikanstaffiuros Rocky. Naapureilla on banaanifarmi. Käydään öisin metsästämässä rupikonnia host isän kanssa. Sain "töitä" paikallisen teatterin backstagelta. Meen luultavasti tekemään kouluun liittyvän work placementin (=TET) The Blue Frogiin. Ainiin, ja täällä on maailman kaunein tähtitaivas.

Eikö ole hurmaava otus?

Terassilla on myöskin kylpyamme, tähtitaivaskylpyjä varten tietenkin!!

Eipä muuta. Seuraavaan kertaan,

Sanja

(P.S. Pahoittelen kuvien järjestystä ja koko höskän sekavuutta, nää kuvat ei vaan suostu asettumaan!! En vastaa asetteluvirheistä ja muista rumuuksista.)

ONGELMIA YHTEYKSIEN KANSSA

Hei!

Pahoittelen etten oo päässyt postailemaan. Syynä tähän on vieläkin katki oleva internet, joka toimii ainoastaan, kun joku soittaa samaan aikaan lankapuhelimella. Ensi viikolla joku on tulossa katsomaan asiaa, joten toivotaan, että internet saadaan toimintaan!

Paaaljon kuvia ja lisää tekstiä - toivottavasti ensi viikolla.

Sanja

SOFT LANDING CAMP

G’day mates!

Kyllä, olisin kirjoittanut jo aiemmin, jos myrsky ei olisi kaatanut puhelin- ja nettiyhteyksiä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun jätin Suomen taakseni ja hyppäsin lentokoneeseen kohti Lontoota. Ajattelin hiukan jaotella näitä asioita eri postauksiin, joten saatte kuulla perheestä ja muutenkin elämästä itse varsinaisessa kohteessa muutaman päivän sisään.

Matka Australiaan oli hirveä. Siis, rakastan lentämistä ja sitä tunnetta, että tietää olevansa matkalla johonkin, mutta 30 tuntia peltipurkissa hyvin lyhyillä jaloitteluilla on liikaa. Ihan liikaa. Lontoossa lenneltiin kolme kierrosta kaupungin ympärillä odotellen lupaa laskeutua ja siinähän tuli sitten bongailtua upeasti valaistut nähtävyydet: Big Ben, London Eye ja Tower Bridge – sekä tietenkin kaksikerroksiset bussit. Singaporessa jättimäisten pilvenpiirtäjien keskelle laskeutuminen oli upeaa, ja +30 asteen tukahduttava lämpöaaltokin tuntui hetken ihan miellyttävältä Suomen räntäsateeseen verrattuna. Ja lopulta laskeutuminen Australiaan väsyneenä ja hikisenä… Ihan oma uniikki fiiliksensä siinäkin.

Ensimmäisenä päivänä Soft Landing Campilla oli aika sekava fiilis. Koko Sydneyn yliopiston Women’s College tuntui yhdeltä isolta sokkelolta ja päässä pyöri iltaan mennessä niin paljon, että oli pakko mennä nukkumaan iltaseitsemältä, ettei vaan pyörtyisi johonkin käytävälle. Ensimmäisen päivän ohjelmana oli vielä kierrellä ryhmissä läheisessä kauppakeskuksessa ja kysellä ihmisiltä kaikenlaisia kysymyksiä Australiaan liittyen.

Leiri oli itsessään ihan mukava, vaikka loputon kuunteleminen oli aika tylsää. Ruoka kuitenkin oli erittäin maittavaa ja seura hyvää. Sydneyn oopperatalon ja Harbour Bridgen näkeminen sekä Manly Beachilla vieraileminen oli aika uskomatonta, vaikka pilvinen ilma hiukan harmitti. Muistoihin jäi muun muassa maailman paras smoothie Manlyssa, nauru ja kiljuminen jättimäisen aallon pyyhkäistyä lautan yli ja paskahousun pelaaminen finsvenskgermadansklishiä puhuen.

Ensi kerralla juttua elämästä täällä Mount Warningin kupeessa. Cya!

Sanja

KUN TÄNÄÄN LÄHDEN ♪♫

Eilen menin nukkumaan ihan normaalisti, ajatellen tuskin mitään. Aamulla heräsin siihen ajatukseen, että tänään lähdetään. Ihan hullua. Muistan kun laskuri näytti 243 päivää jäljellä, sitten 99 ja viime viikolla vielä 7. Eihän tässä ole kuin vähän päälle viisi tuntia ja mä istun jo lentokoneessa matkalla tuntemattomaan. 

Viime viikon lauantaina mulle oli järjestetty "yllätysbileet", joista kuitenkin vähän vahingon kautta tiesin jo kuukautta aikaisemmin. Päivä oli yhtä vilskettä ja vilinää aamusta lähtien, kun sukulaisia ja kavereita meni ja tuli. Kuitenkin todella hauska päivä koeviikkostressin keskellä naurun, tanssin ja syömisen kera. Ilta huipentui lopuksi keskiyön pulkkaretkeen ja lumienkeleiden tekoon. ♥

Läksiäisten jälkeen puursin vielä viime viikon koulussa kokeita tehden ja oikeastaan vasta torstaina ehdin kunnolla miettimään pakkausta. Huoneen lattialla ilmestynyt vaatemöykky alkoi pikkuhiljaa pienentyä ja vaatteet eksyivät kriittisen silmäilyn kautta matkalaukkuun. Ei se ollutkaan niin vaikeaa!

Lisää kuulumisia sitten seuraavaksi Australian puolelta, ellen sitä ennen innostu lentokentiltä päivittelemään. Seuraavaksi mua odottaakin 26 tunnin matkustus Lontoon ja Singaporen kautta Sydneyyn.

Sanja