TÄÄLLÄ TAAS VAIHTEEKSI

Vaikka kuinka sanoin, että tästä blogista yrittäisin pitää huolta, en taaskaan ole pystynyt tuota lupausta pitämään. Minkäs sille mahtaa, yritin parhaani. Alle kaksi kuukautta ja sitten mä oon jo Suomessa. Miksi aika kulkee niin nopeasti? Haluanko mä sen kulkevan nopeasti, nopeammin, samaa tahtia vai paljon hitaammin? En tiedä. Ihan mahtavan ihanaa palata kotiin. Aivan järkyttävän kamalaa jättää koti. 

Olen siis taas lomalla. Viimeinen kaksiviikkoinen tulee vietettyä rennosti sellaisten asioiden parissa, jotka pitää vielä kokea/pitää kokea uudelleen. Mulla oli kasa hyviä kuvia tätä postausta varten, mutta osa niistä kummallisesti poistui enkä jaksanut ladata niitä uudelleen kovalevyltä asti. Joten saatte tyytyä neljään kuvaan, kahteen aiheeseen.

Ratsastaminen rannalla - täydellinen synttärilahja. Kuinka ihanaa olikaan hypätä taas ponin selkään ja päästä ensimmäistä kertaa elämässäni kisailemaan, laukkaamaan ja nelistämään RANNALLA. Seuraavana päivänä oli kyllä kasa käyttämättömiä lihaksia kipeinä, mutta se on tervettä se. Ponin nimi oli Curly ja oikein mukava poni olikin.

Lomat on myös seikkailemista varten! Mentiin tsekkaamaan Bushranger Caves -paikka aika lähellä tässä. Siis aboriginaalien aikoinaan käyttämät kalliosyvennykset, joiden luokse johti paikoittain umpeenkasvanut patikkapolku. Kerrassaan hieno paikka ja jännittävä kokemus, sillä tuli nähtyä AIVAN JÄTTIMÄINEN pikimusta käärme. 

Muuten noin olen muun muassa katsonut sittemmin hiukaksi pettymykseksi osoittautunutta huippujääkiekkoa jättitelevisiosta merenrantahotellin terassilla istuen ja valaiden pyrstöläpsyttelyä katsoen. Mielenkiintoista oli kyllä nähdä Gretzky televisiossa ja ryhävalas melkein vieressä samaan aikaa. Kokemuksia, kokemuksia.

Sellaista tällä erää,

nähdään pian.

Sanja

KAUAN ON AIKAA SIITÄ...

...kun viimeksi eksyin koneen äärelle ja kirjoitin teille kuulumisistani. Viimeinen postaus näyttäisi olevan päivätty 18.6., eli melkein kolme kuukautta sitten. Hups. Pariin otteeseen yritin tulla kirjoittamaan road tripistä, joka siis tuli tehtyä heinäkuussa, mutta ei siitä mitään tullut. Ihan kamalasti kaikkea on tapahtunut ja en vaan millään saisi kertomuksiani mahdutettua yhteen postaukseen. Ehkä kuitenkin tällainen lyhyt päivityspostaus tähän väliin.

Surffausta, valasspottausta, retkiä muiden vaihtarien kanssa, jäätäviä ”talviaamuja”, unikkoja, lehmiä ja pitkäkorvaisia aaseja, älyttömän pitkiä junamatkoja, australialaisia kulttuuriherkkuja… Näistä on mun viimeiset kuukaudet koostuneet. Koulussa alkaa pian uusi parinviikon loma, ja sen jälkeen siirrytään Y12 eli meistä tulee koulun vanhimmat! Tämä todennäköisesti tarkoittaa enemmän kouluhommia Sanjalle (mutta ehkä me kestetään). 

Aika kuluu käsittämättömän nopeasti. Australiassa on tullut vietettyä jo reilut seitsemän kuukautta ja jäljellä on enää vain kolme kuukautta!! Pelottaa, vaikka onkin kiva palata Suomeen. Tiedän, että oon onnellinen ensimmäiset kaksi viikkoa (siis sen aikaa, kun mutustan ruisleipää, karjalanpiirakoita, Fazerin sinistä ja salmiakkia kyllästymiseen asti) ja sitten iskee koti-ikävä. Ikävä kotiin Australiaan. Mutta onhan se mukava jatkaa opintoja ja yrittää suoriutua siitä "oikeasta" elämästä. Alle 100 päivää enää. Hui.

Nämä pari kuvaa tästä yläpuolelta on Stradbroke Islandilta, Brisbanesta, jonne tehtiin päiväreissu parikymmenpäisen vaihtarilauman kanssa. Kokeiltiin sandboardingia, syötiin perinteiset sausage sizzlet (+ dampers and tea from billy) ja muuten vaan tutustuttiin tuohon upeaan saareen. Kaunistahan siellä oli. Hauskaa katsoa uusia tulokkaita, jotka on ihan innoissaan noista maisemista ja turkoosista vedestä. Minä ja Lotta (Suomi-tyttö Ballinasta) naureskeltiin, että meillehän nää on ihan arkipäivää ja Byron Bay on sitäpaitsi paljon kauniimpi. Hah.

Ei siinä sen enempää tällä erää. Arki sujuu mukavasti ja pian on tosiaan taas aika lomailla. Tänään edessä on kauan odotettu Pentatonixin keikka Brisbanessa. Ei sitä vaan voi uskoa, että unelma käy toteen näinkin yllättäen. Wish you were here, my friends.

Täällä alkaa kevät ja kohta siirrytään jo kesään. Nauttikaa te siellä syksystä ja kohta nähdään!

Sanja

SADE TULI TULVANA YLI PYSÄKIN

Huomenta Suomeen! Parin viikon tauon jälkeen ehtii taas kirjoittelemaan jotakin pientä kuulumista sinne toiselle puolelle maailmaa. Mitään ihmeen eksoottista ei olekaan tapahtunut, paitsi, että pääsin kokemaan tulvan!!

Toissaviikonloppuna saatiin kahdessa päivässä sen päälle 300mm vettä, ja vaikka kuiva maa imikin suurimman osan nopeasti sisäänsä, saatiin me edes pieni tulva. Olin tottakai äärimmäisen iloinen, koska oon salaa toivonut tätä mun tulosta lähtien!! Sydney ja Tasmania sai tuosta myrskystä pahimmat niskaansa ja jättimäiset aallot muun muassa pyyhkäisi muutaman vähän hienomman rantatalon uima-altaat mereen. Täällä istun nyt kirjoittelemassa blogipostausta - ja ilma on ihan samaa luokkaa kuin pari viikkoa sitten. Sataa sataa sataa. Pidän sateesta.

Tulvan lisäksi elämään on tuonut jännittävyyttä lähinnä toisen termin viimeiset assessment taskit ja muut mukavat kouluhommat. Vielä kun matikan testi ja draaman vähän isompi esitysilta saadaan pois alta, niin alkaa jo olla loma lähellä. Viimeinen viikko koulua starttaa huomenna ja kolmen viikon loman kunniaksi olisi tarkoitus kutsua muutama kaveri kylään ja pystyttää juhannus keskitalven kokko! Nuo pari kaveria saavat myös pitää mulle seuraa ensi viikonlopun toisessa haasteessa: kiipeä Mt. Warning keskellä yötä ja katso auringonnousu huipulta. Tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus, mutta a) jos ei eksytä b) jos ei jäädytä kuoliaaksi c) jos otsalamput ei hajoa, niin varmastikin vaivan arvoista!! Ellei sitten satu olemaan pilvinen aamu...

Seuraavaksi muutama kuva viime viikonlopun Cooly Rocksista. Coolangattalla, Gold Coastilla (preppauksena: sijaitsee about 20 minuuttia kotoa, mm. Ironman-kilpailu kehitetty Coolyssa ja maailman parhaat surffarit on kotoisin täältä) järjestetään joka vuosi 50s&60s-tapahtuma, joka täyttää kadut rockn'roll-tanssilla, vanhoilla kaaroilla ja viiskytluvun fashionilla. Kierreltiin host perheen kanssa ympäriinsä ja oli niin ihanaa nähdä hymyileviä ihmisiä ja kuulla hyvää musiikkia! Autoista ei tullut otettua kovin hyviä kuvia ihmismassan takia, mutta tässä muutama:

Lomaa odotellessa! (On muuten maailman oudoin tunne olla koulussa kesäkuussa.)

Sanja

P.S. Jos kiinnostaa, niin mun kirjoittaman artikkelin meidän koulun lehteen löydät täältä. Joutuu kelaamaan muutaman sivun alaspäin, mutta siellä jossain se on.

Taas on useampi viikko reilu kuukausi vierähtänyt eteenpäin viime postauksesta! (Kyllä, pahoittelen.) Kouluun on palattu monta viikkoa sitten ja nyt ollaankin jo termin puolessa välissä. Kädet on olleet täynnä koulutöitä, ja ennen seuraavaa lomaa, näiden neljän viikon aikana, on tulossa vielä math test sekä palautuspäivä Draman ryhmätyössä (6-8 minuuttinen "näytelmä") ja Visual Artin Street-taideteoksessa. Tällä viikolla on tosin rauhallisempaa, koska kaikki vuosiluokat on omilla leireillään. Missasin Year11 Campin backstage-hommien takia, mutta eipä tarvinnu ainakaan stressata pakkauksesta.

Ilma alkaa pikku hiljaa muuttua ”talviseen” suuntaan: päivisin mittarin asteet yltää vielä reilusti yli kahdenkymmenen, mutta usvaiset aamut on lähempänä kymmentä astetta. Kamerani sanoi itsensä lopullisesti irti ja sain vasta viikko sitten ostettua uuden kameran (!!), joten tässä postauksessa ne ainoat kuvat, jotka olen kuukauden sisään ottanut. Heitetään siis tähän hätään se eroavaisuuspostaus, josta jo taisin aiemmin mainita.

YLEISET KUMMASTELUN AIHEET

Aloitetaan ovenkahvoista. Nyt melkein neljän kuukauden jälkeen tähän alkaa jo tottua, mutta kyllä oli kummastelemista alussa. Jokaisessa ovessahan on pyöreä nuppi, jota väännetään. Vanhoissa ovissa ovenkahvat on vielä huomattavasti alempana kuin normaalisti, niin että joutuu sitten kurottelemaan saadakseen oven auki. Lukot on epäilyttäviä nappuloita ja vipusia, ja suurimmassa osassa vanhoista vessoista ei edes löydy lukkoa. Ovet myös aukeaa aina SISÄÄNPÄIN.

Kylmä- ja kuumavesihana, kaikkialla. En vieläkään osaa kunnolla säätää sopivan lämpöistä vettä suihkussa ja usein tulee pestyä kädet kylmällä vedellä - koska se on helpompaa. Tähän lisäyksenä useissa vessoissa ei ole käsienpesuallasta, joka puolestaan löytyy kylppäristä. Vessa ja kylppäri siis erikseen.

Useissa taloissa kävellään kengät jalassa sisällä, vaikka olisi kokolattiamatto... Meillä ei näin kuitenkaan tehdä, eikä kokolattiamattoakaan löydy (ei sen puolen kyllä muitakaan mattoja!), huh.

LIIKENNE

Väärään suuntaanhan se liikennekin kulkee. Oon aika ylpeä itsestäni, koska vaan kerran oon tiedostamattani istunut kuskin penkille pelkääjänpaikan sijaan. Liikenneympyröissä ja tiukoissa käännöksissä pitää välillä melkein sulkea silmät, mutta kyllä tähänkin on alkanut tottumaan. Jään joku päivä vielä auton alle, kun en osaa katsoa oikeaan suuntaan, mutta ei siinä mitään.

Liikennerajoitukset on hulluja. Pikkuisella kiemurtelevalla maalaistiellä saa ajaa satasta, mutta heti, kun on vähän asutusta tai vaikkapa koulu isomman tien varressa, nopeusrajoitus putoaa 40 kilometriin tunnissa. Motarit on yleisesti sen 100km/h tai korkeintaan 110km/h. Ja liikenneympyröitä on joka paikassa!

Autovalikoima tuntuu olevan tosi monipuolinen verrattuna Suomeen (jos isiä sattuisi kiinnostamaan). Kaikki omistaa yleensä normiauton lisäksi ute eli lava-auto. Normiautomerkkien lisäksi näillä on australialainen Holden. 

RUOKA

Ruoka-osion alle voisi varmaan mainita myös sen, että ruokakaupoissa myyjä pakkaa ostokset kasseihin. Jos ei satu omistamaan omia kangaskasseja, käteen saa tsiljoona minimuovipussia, joihin on kuhunkin pakattu maksimissaan neljä ostosta. Ja jos ostat vaikka yhden hammastahnan, se pakataan pussiin. Siinä sitten ihmettelet, että miksi maailma hukkuu muoviin.

Toinen ruokakauppoihin liittyvä asia on, että pullonpalautuskulttuuri puuttuu. Kahdessa osavaltiossa (jos oikein muistan Northern Australia ja Southern Australia) palautetuista pulloista saa jotakin. 

IHMISET

Ihmiset on paljon sosiaalisempia ja ihan kaikille hymyillään sekä toivotetaan hyvät voinnit sun muut pakolliset. Draaman määrä high school -ikäisillä on ihan hirvittävä. Parhaiden ystävien parin viikon mykkäkoulu on ihan normaalia arkea, ja sellaisista asioista kuten "omg meidän ryhmä valitsi saman aiheen kuin teidän ME OLTIIN ENSIN" saattaa syntyä vuosisadan riita. 

KOULU

Koulusysteemi, oivoi. Täällä käytetään vuosiluokasta termiä year eli vuosi. Vuosia ei ole jaettu luokkiin, vaan systeemi on vähän Suomen "luokattoman lukion" tapainen tässä asiassa. Year11 ja Year12 on ainoat vuodet, jolloin saa itse valita omat aineensa (paitsi että English on pakollinen). Sitä ennen pitää ilmeisesti opiskella vähän kaikkea ja saa valita kaksi taideainetta/muuta ainetta per vuosi. Kouluaineiden valikoima ei ole mikään hirvittävän monipuolinen: English, Biology, Business Studies, French, Japanese, Geography, Mathematics, Ancient History, Chemistry, IT, Music, Economics, Modern History, Software, Visual Arts, Drama, Legal, PDHPE, Physics, Entertainment, Hospitality. Pääasiassa siis tieteet, taiteet, ranska tai japani sekä tsiljoona erilaista bisnekseen liittyvää ainetta. Älkää vaan kysykö mitä eroa on Legal, Business Studies ja Economics - ja miksei ne voi olla yksi aine?

Koulupäivät on aina yhtä pitkiä ja hypärit pitää viettää valvotusti opiskeluhuoneessa - opiskellen tottakai. Koulupäivään kuuluu kaksi taukoa Recess/Morning Tea (20min) ja Lunch (45min). Tuntien pituus vaihtelee 45 minuutista tuntiin ja niitä mahtuu 6 yhteen koulupäivään. Koulupuvut ja pakatut koululounaat toki tuo oman erilaisuutensa.

NETTI JA SOSIAALINEN MEDIA 

Ilmaisesta ja rajattomasta netistä voi vaan haaveilla. Nettiliittymät on järkyttävän kalliita: kuukauden kolmen gigan netistä (ei, sillä ei mitään Netflixiä tai Youtubea katsella) voi joutua maksamaan about 40€. Yleisin lausahdus mitä kuulee on: "Sori katon sun viestin sit ku löydän Wifin, data loppu."

Facebook on täällä viimeistä huutoa ja sinne sitten postataan IHAN KAIKKI. Snapchat tulee toisena ja Instagram vähän jäljessä. Facebook-riidat ovat tottakai arkipäivää.

Toivottavasti tykkäsitte! Erojahan löytyisi vaikka mitä muitakin, mutta tässä nyt jotain.

Enää viikko koulua Suomessa?!

Sanja

LOMALLA VIIMEINKIN

Voin ilokseni ilmoittaa, että viimeiset pari viikkoa olen saanut lomailla seikkaillen ympäri lähimaastoa. Vielä viisi päivää lomailua, johon pitäisi mahduttaa reilusti seikkailuja ja ehkä ihan pikkuruisen koulutöitäkin. Nyt näin loman lopussa on kuitenkin aikaa kertoa mitä kaikkea mahtavaa oonkaan päässyt tekemään.

Ollaan päivisin kierrelty ties mitä maita ja mantuja host isän kanssa. Yhtenä ensimmäisistä lomapäivistä eksyttiin kattelemaan muutama geokätkö lähimmäisestä pikkukylästä, Stokers Sidingista. Noh, pikkuinen pyöräreissu ei jäänytkään ihan siihen ja lopulta päätettiin kävellä vanhaa junarataa pitkin keskellä ei mitään sijaitsevalle tunnelille, jonka host isä oli aina halunnut käydä tutkimassa. Siinä sitten tallusteltiin kolme kilometriä suoraa rataa pitkin tunnelille, joka optisen illuusion takia näytti korkeintaan viidenkymmenen metrin mittaiselta mutta oli totuudessa yli puoli kilometriä. Tunnelia läpi kävellessä tuli jo se fiilis, että mitä jos tää ei ikinä lopukaan, kun näyttää ettei olla edetty ollenkaan. Valoa tunnelin päässä, mutta mitä jos tunneli on loputon?

Toisessa päässä metsä oli kasvanut ihan umpeen, joten napsaisin muutaman todella siistin kuvan. Aika inspiroiva paikka. Bongattiin tuolla reissulla tunnelista myös kiiltomatoja ja pikkuisia pienlepakoita (micro bats). 

Pahoittelen, nää kännykällä otetut kuvat ei oikein istu kamerakuvien joukkoon.

Muutama päivä sitten oli vihdoin aika ruksia to do -listalta Mt. Warningin kiipeäminen. Tuo kyseinen noin Haltin korkuinen huippu on siis muinaisen tulivuoren keskikohta ja tällä alueella asuvan aboriginaaliheimon pyhä paikka. Aboriginaalinimi Wollumbin tarkoittaa pilvenpyydystäjää (cloud catcher), mikä on kyllä ihan totta; aina sellainen minipilvi huipulla. Tämän "varoituksen vuori" -nimensä paikka on puolestaan saanut tutkimusmatkailija James Cookilta, joka silloin aikanaan keksi, että vuorta voisi käyttää vähän majakan tapaan. Näkyyhän persoonallinen huippu jopa Byron Baylle asti. (Valitettavasti mulla ei huipusta löydy kuvaa, en edes tiedä miksi.)

Tosiaan about kahden tunnin vaellus aika jyrkkää ylämäkeä ja pikkuisia kinttupolkuja sydän rinnassa hakaten ja hiki virraten, sekä sitten saman verran takaisin. Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka samana päivänä olikin tsiljoona muutakin ihmistä päättäneet kiivetä vuoren. Seuraa saatiin muun muassa yli-innokkaasta isästä ja hänen valittavasta lapsikatraastaan, kolmesta pilveä polttavasta nuoresta tytöstä (eivät kyllä ylös asti kiivenneet, tais suunnitelma muuttua) sekä miehestä, joka nähtiin matkalla alaspäin kaksi kertaa - hän nimittäin päätti alas juostuaan lähteä uudestaan kiipeämään vuorta. 

Jäätelöä on tullut näin loman aikana syötyä ihan mukavasti, koska miksei? Ollaan myös kateltu huomattava määrä vanhoja Disney-leffoja, ja käytiinhän me kattelemassa myös Eddie the Eagle läheisessä ylisöpössä vanhanaikaisessa leffateatterissa. Voitte vaan kuvitella sen tilanteen kun Sanja istuu keskellä rotari-ihmisten (olivat järjestäneet rahankeräyksen polion kukistamista varten) täyttämää teatteria katselemassa yhdessä kanadalaisen kanssa kun mäkihypyn kingi Nykänen puhelee kannustavia sanoja hississä Edwardsille. Oli aika riemastuttavaa, varsinkin kun tiesi ettei ykskään niistä ausseista olisi tullut katsomaan leffaa ilman rotarien järjestämää tapahtumaa. Mutta oli muuten yksi parhaista leffoista pitkään aikaan, suosittelen.

Seuraavaksi söpö osuus: villieläinpuistot! Parissa sellaisessa on tullut käytyä (Currumbin Wildlife Sanctuary & Fleay's Wildlife Park) ja kokemukset on olleet mitä parhaimmat. Oon päässyt pitelemään vauvawallabia sylissäni, silittelemään bilbyä (pussikaniini/korvapusseli), syöttämään kenguruita ja halaamaan koalaa. Näin myös vompatteja, quokkia ja tasmanian devilsejä sekä tsiljoonia muita. Ei vaan oo mitään suloisempaa kuin nämä aussiotukset!! 

Ensimmäisenä lomaviikonloppuna mentiin snorklaamaan kilpikonnien kanssa Cook Islandille!! Sama paikka siis, missä pari viikkoa aiemmin suoritin sukelluskorttini. Edes sukeltaessa ei nähty kuin yksi kilpikonna, mutta nythän niitä oli näkökentässä jopa neljä samaa aikaa! Kymmeniä kilpikonnia ja muutamia ihan valtavia yksilöitä uiskenteli siinä vierellä, eikä ne edes olleet turhan peloissaan meistä.

Lopuista jutuista mulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta lomaan on kuulunut myös Aussien suurimmassa huvipuistossa, Dreamworldissa, vierailu suomivaihtari Lotan kanssa (ah, rakastan sitä kun pääsee puhumaan suomea!!) sekä Surfers Paradisessa ja Coolangattan alueella pyöriminen muutaman koulukaverin kanssa. Jopa pari vaatekappaletta on tarttunut mukaan - taitaa melkein olla ensimmäiset Ausseista (nauran).

Kokonaisuudessaan mun loma on ollut mahtava ja ilmatkin on pysyneet ihan ylilämpiminä näin melkein talveksi. Nauttikaa te Suomessa pitenevistä päivistä!

Sanja